Erotuomaritoiminnan alkuvuodet
Miten se kaikki oikein alkoikaan?
Eräs tieto kertoo jääkiekon tulleen Suomeen jo vuosisadan vaihteessa! Uusi Suomi kirjoitti: "Peli on aika huvittavaa, kysyy väsymättömiä sääriä sekä aika paljon neuvokkuutta, mielenmalttia ja nopeutta."
Varsinaisena jääkiekon lähtökohtana meillä Suomessa pidetään tapausta, kun Luistinliiton silloinen puheenjohtaja, nahkatehtailija Yrjö Salminen toi nipun kanadalaisia jääkiekkomailoja Tampereen Pyhäjärven jäälle ja sanoi paikalla olleelle poikajoukolle: "Pelakkaa pojat!" Tämä tapahtui Tapaninpäivänä vuonna 1926 - siitä se kaikki Suomessa alkoi.
Tampereen ohella peli levisi jo vuonna 1927 Viipuriin, Turkuun, Helsinkiin, Kuopioon ja Sortavalaan.
Alussa oli jopa kahdet säännöt; toiset Luistinliiton (ranskan kielestä käännetyt) L.I.H.G:n "Jäähockey"-nimiset ja toiset Suomen Palloliiton julkaisemat (englanninkielisestä Kanadan Amatöörijäähockeyliiton pelisäännöistä käännetyt) "Jäähockeysäännöt". Joitakin eroavuuksiakin oli näiden sääntöjen välillä!
Ensimmäisinä erotuomareina Suomessa esiintyivät tänne hankitut ruotsalaiset valmentajat Curt Enwall ja Abbe Johansson. Lisäksi 1920-luvun erotuomareina toimivat mm. Erik Burman ja G. Vikström Helsingistä ja prokuristi E. Järvelä Tampereelta. Hän käänsi säännöt ranskan kielestä suomen kielelle.
Ryhtiä ja potkua toimintaan toi Suomen Jäähockeyliitto, joka perustettiin vuonna 1929. Vuotta myöhemmin nimi muuttui Suomen Jääkiekkoliitoksi.
Omista tuomareista oli selvästi puutetta, kun vielä vuonna 1932 loppuottelun tuomitsi ruotsalaisen jääpallojoukkueen johtaja "Storglass" Svensson. Ensimmäisiä kansainvälisten otteluiden suomalaisia tuomareita lienee ollut Max Viinoksa Helsingistä.
Toiminta laajenee
Vuonna 1933 Suomen Jääkiekkoliiton toimesta järjestettiin "kiekkotuomarikurssi" Tampereen lyseossa ja pitäjänä oli lehtori Niilo Tammisalo.
Erotuomariarvostelujakin esiintyi lehdistössä. Esimerkki on vuodelta 1935. Erotuomarina oli ruotsalainen Erik Burman, josta Aamulehti kirjoitti: "Yleisö oli sitäkin uteliaampaa, kun se näki ensimmäistä kertaa (Tampereella) vierasmaalaisen jääkiekkotuomarin, joka tosin näkyi tekevän joitakin asiallisia kompastuksia tehtävässään."
Tamperelaisen E. Järvelän tuomaritehtävästä Helsingissä kirjoitti paikallinen ruotsinkielinen lehti: "Domaren Järvelä från Tammerfors var streng utan att vara petig och lyckades relativt väl!"
Ensimmäinen maaottelutuomari oli Suomi - Viro-ottelussa Nils Mellin.
Tammikuussa 1937 pidettiin Vierumäellä tuomarikurssi, joiden kirjallisissa pelituomarikokeissa tulivat hyväksytyiksi mm. Risto Lindroos ja Seppo Jaakkola Tampereelta, mutta hyväksyttyjen piti vielä suorittaa käytännölliset tuomarinäytteet, ennen kuin saivat tuomarikortin!
Tuomarien "puolueettomuudesta" pidettiin myös huolta. Mainoksessa mestaruussarjaottelusta Kiffen - Ilves mainittiin: "Helsingistä erotuomari otteluun on Jääkiekkoliitto katsonut kaikkia jälkipuheita välttääkseen tarpeelliseksi määrätä erotuomariksi pelaavien seurojen ulkopuolelta olevan helsinkiläisen herra Holmströmin."
1930-luvulla tamperelaisia erotuomareita olivat: E. Järvelä, Reino Lahtinen, Niilo Tammisalo, Risto Lindroos, Matti Vasama ja Jaakko Tiitola.
Sotavuosista tähän päivään
Sotavuosien jälkeen kehitys oli valtavaa. Ensimmäinen valtakunnallinen erotuomarikerho eli erotuomarivaliokunta (ETV) perustettiin 17.1.1949 ja sen ensimmäisessä kokoonpanossa oli kolme tamperelaista: Risto Lindroos (puheenjohtaja), Birger Nylund (sihteeri) ja Stig Alander (jäsen). Erotuomaritehtävien jako siirtyi Jääkiekkoliiton toimistolta ETV:lle!
1940-luvun tamperelaisia erotuomareita olivat mm. Risto Lindroos, F. Ähsan, Jaakko Tiitola, J. Ohlsson, Birger Nylund, Stig Alander, H. Tikkanen, U. Jansson, Matti Vasama, O. Solja ja T. Lindroos.
Kansainvälisiä ystävyysotteluita vihellettiin kahdella tuomarilla vuosikymmenen lopussa ja tamperelaispareina esiintyivät mm. R. Lindroos & J. Ohlsson ja R. Lindroos & T. Lindroos. Risto Lindroos aloitti myös tuomarien luisteluharjoitukset Tampereella.
Tuomo Lindroos ja Örnulf Diehl toimivat kaksikkona otteluiden jaossa, keräsivät "pöytäkirjamaksut" ja saivat myöskin pientä "apurahaa" tamperelaisseuroilta Ilvekseltä, Koo-Vee:lta ja TBK:lta, myöhemmin Tapparalta toimintansa tukemiseksi kauden päätteeksi. Siitä kai se kerhotoiminta on sitten Tampereella alkanut, vilkastunut ja voimistunut. Rekisteröinti yhdistykseksi on vakiinnuttanut toiminnan niin erotuomareiden kuin toimitsijoidenkin osalta.