Joskus sitä vain jäätyy...

Tuomareista paljon kirjoitellaan ja välillä jopa melkein koko sivun juttuja. Näin tapahtui jälleen 15. marraskuuta 2004, kun Lempäälän-Vesilahden Sanomat kertoi yhdestä raitapaidasta ja siitä mitä oli tapahtunut torstai-iltana 11.11.2004...

Puolen sivun kokoisen kuvan kuvatekstissä kerrottiin: "Yhteensä noin 8000 peliä viheltänyttä Paavo Nioa (oik.) muistivat Suomen Jääkiekkoliiton aluepäällikkö Kari Kiviaho sekä Tampereen Jääkiekkoerotuomareiden Karri Kuusama ja Kari Koskinen."

Ei tainnut olla toimittajalla vaikeuksia tehdä "Patsesta" juttua. Tuosta miehestähän tarinaa riittäisi vaikka kuinka paljon mutta lehdessähän tila on aina vähän rajallinen:

"Lempääläinen jääkiekkoerotuomari Paavo "Patse" Nio on maailmankin mittapuun mukaan ainutlaatuinen mies. Yhtäältä siksi, että hän on tuomaroinut tuhansia pelejä jo kuudella eri vuosikymmenellä ja toisaalta siksi, että Paavo Nio on tiettävästi maailman ainoa jääkiekkotuomari, jonka viirullinen virkapaita on "jäädytetty" jäähalliin paraatipaikalle.

Merkittävän kunnianosoituksen Nio sai kotikuntansa jäähallissa Lempäälässä viime torstaina järjestetyn 19-vuotiaiden maaottelun Suomi vastaan Tshekki juhlallisena avauksena. Paavon paita komeilee nykyään jäähallin itäpäädyn yläseinässä.

- Enemmänkin hämilläni olen tästä huomionosoituksesta. Tämä menee oikeastaan vähän jo yli, mutta antaa mennä, myhäili Nio vartti tuntia ennen virallista paidanjäädytysseremoniaa humoristiseen tyyliinsä silmäkulma vilkkuen.

Nion luku arvot tuomariuralta ovat mykistävät. Tuomarointi alkoi vuonna 1959 ja on jatkunut siis kuudella eri vluosikymmenellä ja kahdella eri vuosituhannella. Yhteensä puhallettuja pelejä on yli 8 000 kappaletta. Ahkerimpina vuosina pelejä karttui reippaat puolitoistasataa.

- Tällä hetkellä tuomaroinnissani on aikalisä. Vielä viime keväänä puhaltelin pelejä, mutta nyt olen tuumannut, että pitäähän sitä aikaa viettää joskus kotonakin. Poika lähti armeijaan, joten emännälläkin on oltava joku seuralainen. Monta vuosikymmentä kului, että syksystä kesään meni käytännössä jokainen lauantai ja sunnuntai tuomarin hommissa.

- Ei silti, en minä tyystin lopettanut ole. Eiköhän kaukalon kutsuun vielä vastata.

Nion erotuomariuran alkuun liittyy miehen perusluonnetta oivallisesti kuvaava tarina.

- Aloittelin kavereitten kanssa pelitouhuja 50-luvulla Lempäälän Havaslahdella. Jaot ja joukkueet tehtiin siten, että parhaat luistelijat laitettiin ketjuun hyökkääjiksi. Vähän kankeammin hokkareilla sujuttelevat olivat pakkeja. Se, joka oli porukan heikoin luistelija, joutui maaliin. Minä jäin tästä jaosta vielä yli ja rupesin sitten tuomariksi, kertoo erotuomaripersoona Paavo Nio jutun vuosikymmenten takaa. Ilme pysyy pitkään pokkana, kunnes suupieli venyy ja silmä nikkaa kohti kuulijaa."

Kuvat ja tekstit Lempäälän-Vesilahden Sanomat / Juha Raunio