Kuvat ja teksti:  / Moro 26.6.2008

Vieressä kaarteli toisena erotuomarina japanilainen Kenichi Izumisawa, jolle kisat olivat ensimmäiset.
- Hän piti valkoisia hansikkaita kuin liikennepoliisi. Kun ihmettelin niitä, hän näytti toista kättään, joka oli ruhjoutunut onnettomuudessa. Minä sanoin, että ole vaan oma itsesi ja jätä hanskat pois, Pena kertoo kotonaan 35 vuotta myöhemmin.
Koko kisojen ajan kahdeksansissa arvokisoissaan ollut suomalainen piti huolta hieman kokemattomasta kollegastaan. Yhteydenpito katkesi lähdettäessä Moskovasta.
"Ken" otti kuitenkin ihan hiljattain yhteyttä Suomen jääkiekkoliittoon ja selvitti Penan sähköpostiosoitteen.
Nyt Pena, 81, ja Ken, 71, istuvat samassa kahvipöydässä Takahuhdissa ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Jutut ja huumorintaju kohtaavat entiseen malliin.

Vaari ja lapsenlapsi

Moskovassa Pena ja Ken. tuomitsivat kaksi peliä yhdessä.
- Isäntämaa Neuvostoliiton peli oli meille erittäin helppo: keräilimme vain punakoneen ampumia kiekkoja Puolan maalista, miehet nauravat.
- Jo Moskovassa Ken alkoi käyttää minusta nimeä Grandpa, isoisä, koska auttelin häntä. Minä kutsuin Keniä vastaavasti Grandsoniksi eli lapsenlapseksi. Kun vaihdoimme sähköposteja, käytimme edelleen näitä nimiä, Pena kertoo.
Vuoden 1973 kisat olivat molemmille merkitykselliset. Kenille ne jäivät uran ainoaksi A-sarjan turnaukseksi.
Pena vihelsi MM-kaukalossa puolestaan kuudetta ja viimeistä kertaa.

Kamikaze saunassa

Moskovassa Kenin kanttia testattiin myös kaukalon ulkopuolella. Järjestävät olivat lämmittäneet tuomareille tulikuuman saunan, jonka ylälauteelle Ken komennettiin vihdottavaksi.
- Venäläisen tavan mukaan hänen piti maata mahallaan lauteella, ja sitten vihdottiin. Vahän ajan kuluttua kysyttiin, että tuntuuko mukavalta, miehet muistelevat.
- Ken valitti, että on vähän epämukava olo. Syynä olivat kaksi lauteesta törröttävää hehkuvaa naulan kantaa, jotka polttivat arvet mahaan.
Siitä hyvästä sitkeä oikeudenjakaja sai kamikaze-lempinimen.

Tuuria matkassa

Ihan ilman kommelluksia ei ole Keniltä tämäkään matka sujunut. Penan luona Tampereella ja Ikaalisten mökillä kyläiltyään hän suuntasi autolla kohti Euroopan pohjoisinta kolkkaa, Nordkappia.
Norjalaisella vuoristotiellä hän joutui kovassa vauhdissa väistämään tiellä poukkoillutta poroa, ja auto painui metsään pyörien pari kertaa katon kautta ympäri.
- Ihme kyllä minulle ei sattunut yhtään mitään! Selkää vain vähän särkee, Ken iloitsee.

Kisoista saa kavereita

Isotalon Pena on saanut useista turnauksista monia: tuttavuuksia, joiden luona on vierailtu myöhemmin puolin ja toisin.
- Tampereen MM-kilpailuissa vuonna 1965 tutustuin slovenialaiseen valokuvaajaan. Ajelin hänen kanssaan Helsinkiä myöten korjauttamassa kameraa.
- Seuraavana vuonna kisat sattuivat Ljubljanaan. Kun menin tutustumaan jäähalliin, niin ensimmäisenä käveli vastaan tämä kuvaaja. Hän kierrätti meitä ympäri kaupunkia ja vuoristoa.
Ken Izumisawa seuraa nykyisin MM-jääkiekkoa aika harvakseltaan: Japanin televisiosta näkyy vain muutama peli vuodessa. Kun leijonat kiekkoilivat pronssia Naganon olympialaisissa vuonna 1998, ei veteraanituomari valitettavasti ehtinyt katsomoon.
-Ajoin työkseni taksia Tokiossa ja silloin oli liian kiire, että olisin kerinnyt kisoihin.